Tekijänä Sirpa Laamanen nousi suuren yleisön tietoisuuteen keväällä 2012, kun hän ja hänen puolisonsa Touko Tarkki tuomittiin elinkautiseen vankeuteen 8-vuotiaan Vilja Eerikan murhasta Helsingissä. Tapaus ravisteli suomalaista yhteiskuntaa ja toi näkyväksi lastensuojelun laiminlyöntejä, tiedonkulun puutteita viranomaisten välillä sekä vakavan väkivallan ilmenemistä lähisuhteissa.
Tässä artikkelissa tarkastelemme Sirpa Laamasen taustaa, hänen osuuttaan rikokseen, oikeusprosessia ja tapauksen vaikutuksia suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kuka oli Sirpa Laamanen ennen rikosta?
Sirpa Laamanen oli rikoksen tekohetkellä noin 40-vuotias suomalaisnainen, joka esiintyi valheellisesti ranskalais-marokkolaisena lääkärinä. Hän oli muuttanut Helsingissä asuvan Touko Tarkin luokse ja alkoi nopeasti hallita tämän elämää. Laamanen käytti tekaistua henkilöllisyyttä, jonka avulla hän sai ympäristön uskomaan olevansa kansainvälisesti koulutettu ja korkeasti koulutettu lääkäri.
Todellisuudessa Laamanen ei ollut koskaan valmistunut lääkäriksi eikä hänellä ollut alan koulutusta. Hänen käytöksensä ja manipulatiivinen persoonansa olivat keskeisiä osia hänen rikollista toimintaansa.
Vilja Eerikan kuolema – mitä tapahtui?
8-vuotias Vilja Eerika oli Touko Tarkin tytär aiemmasta suhteesta. Huoltajuus oli siirtynyt isälle keväällä 2012, minkä jälkeen tyttö muutti asumaan isänsä ja tämän naisystävän, Sirpa Laamasen, luokse Puotilaan. Heti muuton jälkeen alkoivat julmat, toistuvat pahoinpitelyt ja psyykkinen kidutus.
Viljaa rangaistiin Laamasen johdolla erilaisilla keinoilla: hänet sidottiin, pakotettiin seisomaan pitkiä aikoja, ruoka otettiin pois ja hänet nöyryytettiin päivittäin. Tytön tilaa ei kuitenkaan tunnistettu ajoissa viranomaisten toimesta, vaikka huolia oli ilmaistu useaan otteeseen.
Tappo ja sen seuraukset
Toukokuussa 2012 Vilja kuoli tukehtumalla sidottuna, pressuun kiedottuna Laamasen ja Tarkin asunnossa. Hänen ruumiistaan löydettiin oikeuslääkärin toimesta yli 90 ulkoista vammaa. Teko oli äärimmäisen väkivaltainen ja systemaattisesti toteutettu.
Helsingin käräjäoikeus katsoi toukokuussa 2013, että teko täytti murhan tunnusmerkit. Sekä Sirpa Laamanen että Touko Tarkki tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Tuomiot pysyivät myös hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
Miten viranomaiset epäonnistuivat?
Viljan kuoleman jälkeen käynnistettiin laaja selvitys viranomaisketjusta. Ilmeni, että:
- Useita huoli-ilmoituksia oli tehty päiväkodin, koulun ja sukulaisten toimesta.
- Lastensuojelu ei reagoinut riittävästi huolenaiheisiin.
- Poliisilla ja sosiaaliviranomaisilla ei ollut toimivaa tiedonvaihtoa.
- Lapsen kuuleminen laiminlyötiin.
Tapaus johti koko maata koskeviin uudistuksiin lastensuojelun ja viranomaisten välisen yhteistyön parantamiseksi.
Sirpa Laamasen psykologinen profiili
Useiden asiantuntijoiden mukaan Sirpa Laamasella oli narsistisia ja mahdollisesti psykopatiaan viittaavia piirteitä. Hän käytti äärimmäistä manipulointia, väkivaltaa ja valheellista identiteettiä saavuttaakseen kontrollin ympäristöstään.
Oikeudenkäynnissä esiin nousi, että hän oli rikoksen aloitteentekijä ja aktiivinen toteuttaja. Touko Tarkki alistui hänen vaikutusvaltaansa ja osallistui tekoihin.
Yhteiskunnallinen vaikutus ja lakimuutokset
Vilja Eerikan murha järkytti suomalaisia ja herätti poikkeuksellisen laajaa keskustelua lapsen oikeuksista, vanhemmuuden valvonnasta ja viranomaisyhteistyöstä. Tapauksen seurauksena:
- Laadittiin uusi lainsäädäntö lapsen edun ensisijaisuudesta viranomaispäätöksissä.
- Käynnistettiin useita kansallisia hankkeita tiedonkulun parantamiseksi (esim. ANKKURI-malli).
- Lastensuojelun työkuormaa alettiin tarkastella kunnissa.
Mitä Sirpa Laamaselle kuuluu nyt?
Sirpa Laamanen istuu edelleen elinkautista vankeustuomiotaan. Suomessa elinkautinen tarkoittaa keskimäärin 12–15 vuoden vankeutta, mutta armahdus ei ole automaattinen. Laamasen tapauksessa tekojen vakavuus tekee armahduksen epätodennäköiseksi lähitulevaisuudessa.
Yhteenveto
Sirpa Laamanen jäi historiaan yhtenä Suomen rikoshistorian julmimmista henkilöistä. Hänen roolinsa Vilja Eerikan kuolemassa ei ollut vain osallistuva, vaan aktiivinen, manipuloiva ja kylmäverinen. Tämä tapaus paljasti vakavia puutteita suomalaisessa lastensuojelussa ja viranomaisvalvonnassa.
Tapauksesta on jäänyt yhteiskunnallinen arpi, mutta sen seurauksena on tehty merkittäviä uudistuksia, joiden tarkoitus on estää vastaavien tragedioiden toistuminen.
