Tekijänä Touko Tarkki on nimi, joka nousi pysyvästi suomalaisten tietoisuuteen vuonna 2012 tapahtuneen Vilja Eerika Tarkin murhan yhteydessä. Tapaus on yksi Suomen rikoshistorian synkimmistä, ja se ravisteli koko kansaa sekä nosti esiin vakavat puutteet lastensuojelussa ja viranomaisten välisessä yhteistyössä.
Tässä artikkelissa käyn yksityiskohtaisesti läpi Touko Tarkin taustaa, rikoksen tapahtumat, oikeudenkäynnin, viranomaistoiminnan kritiikin sekä sen, mitä tästä tapauksesta opittiin Suomessa.
Touko Tarkin tausta
Touko Tarkki oli Vilja Eerikan isä. Hän sai lapsen huoltajuuden vuonna 2010, kun Vilja siirrettiin äitinsä luota isän ja tämän naisystävän hoiviin. Tarkin elämässä oli useita ongelmia, kuten vaikeuksia ihmissuhteissa ja taloudessa, mutta ratkaisevaa oli se, että hänelle myönnettiin huoltajuus, vaikka varoitusmerkkejä oli jo tuolloin.
Yhdessä Sirpa Laamasen kanssa Tarkki loi ympäristön, jossa lapsi joutui jatkuvan väkivallan, pelon ja henkisen kaltoinkohtelun kohteeksi.
Vilja Eerikan lapsuus ja huoltajuuskiista
Vilja syntyi vuonna 2004 Helsingissä. Vanhempien erottua Vilja asui äidin kanssa, mutta vuonna 2010 huoltajuus siirtyi oikeuden päätöksellä isälle. Päätöstä perusteltiin sillä, että isällä katsottiin olevan vakaammat olosuhteet tarjota lapselle koti.
Päätös osoittautui kohtalokkaaksi, sillä jo pian huoltajuuden siirron jälkeen ilmeni merkkejä siitä, että Vilja ei saanut asianmukaista hoitoa eikä turvallista kasvuympäristöä.
Väkivalta ja kaltoinkohtelu
Vilja joutui isänsä ja tämän naisystävän väkivallan kohteeksi lähes päivittäin. Raporttien mukaan hänet sidottiin öiksi, häntä pahoinpideltiin toistuvasti ja hänen ravitsemuksensa laiminlyötiin. Lapsi joutui myös henkisen väkivallan kohteeksi: eristämistä, jatkuvaa pelottelua ja alistamista käytettiin arkipäiväisinä kurinpidon muotoina.
Naapurit, koulu ja sukulaiset huomasivat toistuvasti mustelmia ja lapsen pelokasta olemusta. Vilja itse kertoi useille aikuisille, että häntä satutettiin kotona, mutta hänen ääntään ei kuultu riittävästi.
Murhapäivä
Huhtikuussa 2012 tilanne kärjistyi. Vilja sidottiin ja käärittiin tiiviisti peitteisiin ja pressuun, suu ja nenä peitettyinä. Hän kuoli tukehtumalla useiden tuntien kärsimyksen jälkeen. Ruumiinavaus paljasti laajat vammat, jotka osoittivat pitkäaikaisen väkivallan ja pahoinpitelyn.
Oikeudenkäynnit ja tuomiot
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Touko Tarkin ja Sirpa Laamasen elinkautiseen vankeuteen murhasta, törkeästä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta. Oikeus totesi, että teko oli suunnitelmallinen ja äärimmäisen julma.
Myös hovioikeus vahvisti tuomion, eikä korkein oikeus ottanut asiaa käsittelyyn. Näin elinkautiset jäivät pysyviksi.
Viranomaistoiminnan epäonnistuminen
Yksi suurimmista keskustelunaiheista oli se, miksi viranomaiset eivät onnistuneet estämään tragediaa, vaikka merkkejä kaltoinkohtelusta oli paljon.
- Koulu oli toistuvasti raportoinut mustelmista ja poikkeavasta käyttäytymisestä.
- Naapurit ja sukulaiset tekivät useita ilmoituksia lastensuojelulle.
- Vilja itse kertoi monille aikuisille väkivallasta.
Kuitenkin viranomaisyhteistyön puutteet, tiedonkulun ongelmat ja resurssien rajallisuus johtivat siihen, ettei lasta otettu kiireelliseen huostaanottoon ajoissa.
Yhteiskunnallinen vaikutus
Vilja Eerikan tapaus nosti esiin sen, että Suomessa tarvitaan vahvempia mekanismeja lasten oikeuksien turvaamiseen. Julkinen keskustelu oli laajaa, ja monet vaativat lainsäädännön tiukentamista sekä viranomaisten velvollisuuksien selkeyttämistä.
Tapaus johti useisiin selvityksiin ja muutoksiin lastensuojelussa:
- Lapsen omaa ääntä alettiin painottaa enemmän huoltajuus- ja lastensuojeluprosesseissa.
- Viranomaisille asetettiin velvollisuus jakaa tietoa lapsen hyvinvointiin liittyvistä huolista.
- Resursseja lastensuojeluun alettiin lisätä, vaikka ongelmia on edelleen.
Mitä olemme oppineet?
Vilja Eerikan murha osoittaa, että pelkkä lainsäädäntö ei riitä suojelemaan lapsia, jos sen toimeenpano on puutteellista. Yhteiskunnan on tunnistettava varoitusmerkit ajoissa ja puututtava rohkeammin kaltoinkohteluun.
Tapauksesta opittiin kolme keskeistä asiaa:
- Varhainen puuttuminen voi pelastaa ihmishenkiä.
- Viranomaisten yhteistyö on välttämätöntä, eikä yksikään huoli saa jäädä huomioimatta.
- Lapsen äänen kuuleminen on aina asetettava etusijalle.
Yhteenveto
Touko Tarkki jäi historiaan henkilönä, joka yhdessä kumppaninsa kanssa syyllistyi yhteen Suomen raakalaismaisimmista rikoksista. Tapaus ei ole vain yksittäinen tragedia, vaan se on myös varoittava esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, jos lasten oikeuksia ei oteta vakavasti ja viranomaistoiminta epäonnistuu.
Vilja Eerikan kohtalo muistuttaa meitä siitä, että jokainen lapsi ansaitsee turvan, rakkauden ja mahdollisuuden kasvaa väkivallattomassa ympäristössä. Yhteiskunnan velvollisuus on varmistaa, ettei vastaavaa enää koskaan tapahdu.
