Tekijänä Vedonlyönti voi parhaimmillaan olla taktista pohdintaa, jossa vedonlyöntistrategiat, tilastot, ennusteet ja loukkaantumistilanteet punnitaan huolellisesti ennen panoksen asettamista. Mutta kun peliin astuu oma suosikkijoukkue, voi logiikka nopeasti unohtua ja tunteet ottaa ohjat. Tämä ilmiö tunnetaan vedonlyöntipiireissä nimellä “suosikkijoukkueen kirous”, eikä suotta. Moni kokenut vedonlyöjä neuvoo välttelemään vetoja joukkueesta, jota fanittaa palavasti. Miksi näin?
Tunteet sumentavat arviointikykyä
Fanitus on voimakas tunne. Kun oma joukkue pelaa, mukana on muutakin kuin todennäköisyyksiä – mukana on toivo, lojaalisuus ja usein vuosien historia joukkueen kannattajana. Tämä tunnekuohu voi heikentää vedonlyöjän objektiivisuutta ja ajattelukykyä. Sen sijaan, että arvioisi ottelun järkiperäisesti, vedonlyöjä näkee tilanteet ruusunpunaisten lasien läpi: “Me voitamme kyllä, koska meillä on hyvä flow”, “Kyllä meidän hyökkäys löytää vielä uomansa” tai “Ei me voida kaatua tuolle jengille!”
Tällaiset ajatukset voivat johtaa siihen, että vedonlyöjä asettaa rahansa joukkueelle, joka ei objektiivisesti ole suosikki tai jonka voiton todennäköisyys on heikompi kuin kertoimet antavat ymmärtää. Moni pelaaja innostuu asettamaan hätäisiä panoksia suosikkijoukkueensa puolesta etenkin silloin, kun käytössä on houkuttelevat vedonlyöntibonukset, mutta tämä voi lisätä riskiä tehdä päätöksiä enemmän tunteella kuin järjellä.
Riskinä yli- tai aliarviointi
Toinen ilmiö liittyy vedonlyöjän taipumukseen joko yliarvioida oman joukkueen mahdollisuuksia – tai toisinaan jopa aliarvioida niitä. Jälkimmäinen ilmiö liittyy usein “pettyneen fanin” psykologiaan: jos joukkue on tuottanut pettymyksiä aiemmin, voi vedonlyöjä alkaa pelata sitä vastaan. Tässä tunnepohjaisessa vedonlyönnissä tunnetila ohjaa päätöksiä enemmän kuin logiikka.
Tässä piilee ansa: molemmissa tapauksissa vedonlyöntipäätös ei perustu analyyttiseen arvioon, vaan tunnepohjaiseen reaktioon.
Milloin fanitus voi auttaa?
Fanina suosikkijoukkueen tuntee läpikotaisin: tietää avainpelaajat, pelityylit, vaihtopenkin laadun ja valmentajan taipumukset. Nämä tiedot voivat parhaimmillaan antaa vedonlyöjälle etulyöntiaseman vedonlyönnissä. Mutta vain, jos pystyy ottamaan etäisyyttä ja analysoimaan tilanteen neutraalisti, jopa kuin tarkkailisi vierasta joukkuetta.
Fanipohjainen tieto voi olla arvokasta, mutta se ei saa sumentaa sitä, että vastustajalla saattaa olla parempi päivän pelikunto, taktinen ylivoima tai isompi panos pelissä.
Käytännön vinkki: jätä väliin tai pelaa vastajoukkue
Yksi hyvä keino välttää “suosikkijoukkueen kirous” on tehdä tietoinen päätös jättää oman joukkueen ottelut kokonaan vedonlyönnin ulkopuolelle ja vain nauttia pelin kulusta ja fanittamisesta. Toinen vaihtoehto, jos tuntee oman joukkueen tavat hyvin, on harkita vedon asettamista vastustajan puolesta tilanteissa, joissa näet objektiivisesti sen olevan järkevämpi vaihtoehto, vaikka se kirpaisisikin fanina.
Lopuksi
Vedonlyönti on parhaimmillaan analyyttista viihdettä tai jopa harrastus. Kun tunteet ottavat vallan, muuttuu peli helposti arpapeliksi – ja silloin vedonlyöntiyhtiö voittaa aina. Omaa suosikkijoukkuetta voi toki kannattaa sydämen kyllyydestä ja iloita sen menestyksestä, mutta pelikupongilla kannattaa pitää pää kylmänä.
Jos siis haluaa oikeasti maksimoida voittomahdollisuudet, on hyvä miettiä kahdesti ennen kuin asettaa vetoa oman suosikkijoukkueen puolesta. Rakkaus niin elämässä kuin urheilussa on sokea – ja vedonlyönnissä se voi käydä kalliiksi.
