Tekijänä Jari Kolivaara (s. 1964 – k. 1. tammikuuta 2019) oli suomalainen ammattirikollinen, jonka nimi on jäänyt pysyvästi maan rikoshistoriaan. Hän tuli tunnetuksi väkivaltaisista rikoksista, näyttävistä vankilapaostaan sekä asemastaan 1990-luvun järjestäytyneen rikollisuuden maailmassa. Hänen elämänsä oli täynnä jännitteitä, uhkaa ja jatkuvaa pakoa – sekä lainvalvonnalta että omalta menneisyydeltään.
Varhaiset vuodet ja tie rikollisuuteen
Kolivaaran lapsuudesta ja nuoruudesta tiedetään vain vähän, mutta hänen taustansa liittyi työväenluokkaiseen ympäristöön, jossa rikollisuus ja päihteet olivat läsnä. Hän ajautui varhain väärille poluille, ja jo 1980-luvulla hänet tunnettiin poliisin piirissä väkivaltaisena ja arvaamattomana miehenä. Hänen varhaiset rikoksensa liittyivät omaisuusrikoksiin, mutta vuosien myötä toiminta koveni.
Kolivaara oppi nopeasti rikollisen maailman hierarkian ja sen säännöt: uskollisuus, väkivalta ja hiljaisuus. Tämä teki hänestä arvostetun mutta pelätyn hahmon rikollispiireissä.
Ahlqvistin murha – rikos, joka järkytti Suomea
Vuonna 1995 Kolivaaran nimi nousi koko kansan tietoisuuteen, kun hänet tuomittiin huumepomo Osmo “Lusu” Ahlqvistin murhasta. Tapaus tapahtui Kotkassa Ahlqvistin kotona, ja se oli poikkeuksellisen julma. Tekopaikalla oli myös Ahlqvistin perhe, ja tapahtumien yhteydessä loukkaantui lapsi, mikä teki rikoksesta entistä järkyttävämmän.
Murha liittyi tiettävästi huumekaupan valtataisteluun, jossa Kolivaara ja hänen rikoskumppaninsa pyrkivät ottamaan hallinnan alueellisista markkinoista. Oikeudenkäynnissä Kolivaara kiisti syyllisyytensä, mutta todisteet – muun muassa todistajanlausunnot ja tekninen näyttö – johtivat elinkautiseen vankeustuomioon.
Tämä rikos teki hänestä symbolin 1990-luvun kovasta rikollisuudesta Suomessa – ajasta, jolloin väkivaltaiset huumerikokset, aseet ja järjestäytyneet rikollisverkostot alkoivat näkyä yhä selvemmin.
Vankilapaot ja “Suomen Houdini” -maine
Kolivaara ei kuitenkaan tyytynyt vankeuteensa. Hänestä tuli tunnettu pakotaituri, joka onnistui karkaamaan useita kertoja ankarasti valvotuista vankiloista – muun muassa Riihimäen keskusvankilasta ja myöhemmin muista laitoksista, joissa hänen katsottiin olevan “erityisen vaarallinen”.
Pakojen yhteydessä hän käytti itse valmistamiaan työkaluja, kuten avaimia ja köysiä, ja osasi hyödyntää vartijoiden rutiineja hyväkseen. Hänestä kirjoitettiin useissa lehdissä, ja mediassa häntä alettiin kutsua “Suomen Houdiniksi”, viitaten legendaariseen taikuriin ja kahlekuninkaaseen.
Pakojen aikana Kolivaara liikkui usein ympäri Suomea, piileskellen tuttavien ja rikoskumppaneiden luona. Hänestä tehtiin useita havaintoja, ja hänen kiinniottamisensa oli usein poliisille suurimittainen operaatio. Näistä pakoista tuli osa suomalaista rikosmytologiaa.
Elämä rikosten varjossa ja vankilavuodet
Kolivaaran vankilavuodet eivät sujuneet rauhallisesti. Hän joutui useisiin kahnauksiin vartijoiden ja muiden vankien kanssa, ja hänen väkivaltainen luonteensa piti hänet jatkuvasti eristysosastoilla.
Samaan aikaan hänestä tuli jonkinlainen legenda rikollisten keskuudessa – mies, joka ei alistunut järjestelmälle ja joka pystyi tekemään sen, mitä monet vain suunnittelivat. Silti hänen elämänsä oli täynnä levottomuutta ja väkivaltaa, eikä hän koskaan onnistunut irtautumaan rikollisesta identiteetistään.
Kuolema ja sen jälkipyykki
Uudenvuodenpäivänä 1. tammikuuta 2019 Kolivaaran rikosura sai traagisen päätöksen. Hänet surmattiin väkivaltaisesti yksityisasunnossa Etelä-Suomessa. Poliisi pidätti pian noin 40-vuotiaan miehen, joka tunnusti teon ja sai myöhemmin yhdeksän vuoden vankeustuomion taposta.
Tapaus herätti laajaa huomiota ja keskustelua siitä, oliko Kolivaaran menneisyydellä osuutta hänen kuolemaansa. Monet näkivät sen symbolisena päätöksenä elämälle, jota oli pitkään hallinnut väkivalta, rikokset ja koston kierre.
Jälkimaine ja vaikutus suomalaiseen rikoskulttuuriin
Jari Kolivaara on jäänyt historiaan yhden aikakautensa kuvana – aikana, jolloin Suomi kohtasi uudenlaisen rikollisuuden: järjestäytyneen, aseistetun ja kansainvälisesti verkottuneen.
Hänen nimensä liitetään edelleen:
- Vakaviin väkivaltarikoksiin ja rikollisverkostoihin
- Spektaakkelimaisiin vankilapakoihin, jotka haastivat vankeinhoidon uskottavuuden
- Median luomaan rikosmytologiaan, jossa rikolliset saivat lähes sankarimaisia piirteitä
Kolivaaran elämä on myös varoitustarina. Hän symboloi sitä, miten rikollinen tie voi viedä menetyksiin, väkivaltaan ja lopulta kuolemaan. Hänen elämänsä osoittaa, ettei karisma tai pelko tuo vapautta – ei edes “Suomen Houdinille”.
Aikajana
- 1964 – Jari Kolivaara syntyy
- 1980-luku – Ensimmäiset rikokset ja tuomiot
- 1995 – Tuomio Osmo Ahlqvistin murhasta
- 1990-luku–2000-luku – Useita näyttäviä vankilapakoja, “Suomen Houdini” -maine
- 2010-luku – Vankilavuosia ja vapautumisia
- 1.1.2019 – Jari Kolivaara surmataan
- 2019 – Tappajalle tuomitaan 9 vuoden vankeus
Yhteenveto
Jari Kolivaaran elämä oli täynnä rikoksia, pakoja ja väkivaltaa. Hän oli mies, joka eli ja kuoli rikosten maailmassa – mies, jota pelättiin, mutta myös ihailtiin hänen rohkeutensa ja pakotaitojensa vuoksi.
Vaikka hänen nimensä elää suomalaisessa rikoshistoriassa, hänen tarinansa toimii muistutuksena siitä, kuinka rikollinen maine on lyhytikäinen ja miten väkivallan tie johtaa lopulta väistämättä tuhoon.
